Vaikka jo historiallisestakin perspektiivistä tarkasteltuna USA:n sekä Pohjois-Korean välinen sapelien kalistelu ei ole mitään uutta maailmanpolitiikan auringon alla, todistettiin tästä huolimatta elokuussa 2017 erittäin harvinaista ja äärirajoille vietyä poliittista kriisiviestintää sekä konfliktiretoriikkaa. Tilanteen erikoisuutta alleviivasi nimenomaan USA:n presidentti Donald Trumpin sanavalinnat eivätkä niinkään Pohjois-Korean itsevaltaisen johtaja Kim-Jong unin.

Jo Korean sodasta (1950-1953) lähtien ovat näiden kahden valtioiden johtajat olleet hyvin pragmaattisista lähtökohdista johtuen tukkanuottasilla, mutta aina vuoteen 2017 asti USA:n istuva presidentti on malttanut kielensä tiukoissa paikoissa täten minimoiden riskejä mahdollisen konfliktin eskaloitumisen kannalta. Pohjois-Korean itsevaltaiseen ja täysin totalitääriseen valtiomuotoon kuuluu oleellisesti vahvan henkilöpalvontaan perustuvan johtajakultin vuoksi ns. ampua kovilla ja uhkailla USA:ta sekä sen liittolaisia sotaisilla provokaatioilla.

Vastapainona USA taas on presidenttinsä johdolla kyennyt ylläpitämään tilannetta ennen mahdollisia konflikteja, niiden aikana ja jälkeen, jossa omista lähtökohdista ei tingitä, mutta ei myöskään turhaan provosoida jo ärhäkkää vastapuolta. Näin siis siihen asti kunnes valkoisen talon isäntänä eli USA:n vaikutusvaltaisimman poliittisen viran haltijana ja täten maailman suurimman armeijan ylipäällikkönä toimi Donald Trump.

Hän tapansa mukaan ei lievittänyt edeltäjiensä doktriinin kaltaisesti tilannetta pitäytyen vankkumattomassa, mutta ei provosoivassa poliittisessa retoriikassaan. Päinvastoin presidentti Trump oli kaikkea muuta kuin maltillisen sovitteleva. Hän uhkasi Pohjois-Korean hallintoa suoraan äärimmäisillä sotilaallisilla vastatoimilla sekä kansainvälisen oikeuden ja diplomatian perinteet täysin ohittaen hyökkäili tiedotustilaisuutensa puheissaan kuin itse olisi ollut pienen ja takapajuisen totalitäärisen diktatuurin johtaja. Monia poliittisen historian tutkijoita, valtiotieteilijöitä tai poliittisen viestinnän asiantuntijoita tämä ei varsinaisesti yllättänyt ottaen huomioon presidentti Trumpin taustat. Hän pitää itseään korostetusti enemmän kovana liikemiehenä kuin poliitikkona ja on tottunut ampumaan kovilla, mutta mielestään tarkoituksenmukaisilla panoksilla. Ikään kuin hän olisi tekemässä yhtä bisnesdiiliään muiden joukossa tai pelaisi internetkasinolla uutena pelaajana. Aloittelevan pelaajan huuma silmissään presidentti Trump tavoittelikin varmasti pikaisia diplomaattisia voittoja kuin nettikasinopelaaja konsanaan, mutta päätyikin saamaan kovaa kansainvälistä arvostelua toiminnastaan sekä sananvalinnoistaan yli USA:n puoluerajojen sekä muilta maailmanjohtajilta. Vaikka tilanne laantui kansainvälisestä konfliktista jälleen kerran vain osapuolten väliseksi lähes tavanomaiseksi uhitteluksi, kävivät USA ja Pohjois-Korea jälleen kerran lähellä todellista konfliktia, niin kuin usein aikaisemminkin maiden välisessä historiassa.